Suopyöräilyä
Harmaa ja vetinen maaliskuu vaihtui kuin taikaiskusta kirkastakin kirkkaampaan auringonpaisteeseen. Läpitunkeva valo uhkasi paljastaa pinnoille kertyneet pölypallerot ja ikkunaan talven mittaan kertyneet liat. Pakenin tätä näkyä ja sen siivouksesta vihjaavaa kaipausta tietenkin suolle, tällä kertaa pyörällä. Yli viikon kestäneiden sateiden jälkeen pari pakkasyötä ei ollut ehtinyt tuoda pintaan hankikantoa, se oli muisto vaan. Polku oli kuitenkin osittain hyvin ja helposti ajettavissa, mutta toinen puoli suosta oli sellaista sohjoa, että käännyin nopeasti takaisin ja etsin varmemmat reitit. Mukava oli ajella. Taivas oli täydellisen sininen ja hanki heijasti niin hurjalla voimalla, että aurinkolasit oli ihan pakollinen varuste. Pitkospuut pilkottivat jään alta ja välillä kuului aivan selkeää veden liplatusta alla solisevasta pikkupurosta. Paikoitellen metsäisissä pätkissä puut olivat niin lähekkäin toisiaan, että aikamoista puikkelehtimista ja väistöliikettä sai tehdä. Fätissä on tavall
