Ruka - uusia suomaisemia etsimässä

Tuolla, puiden takana, auringon piirtämän sillan takana, häämöttää suo ja sinne olen matkalla. Olen hiihtäen liikkeellä ja ensimmäinen tehtäväni on katsastaa mahdollisimman monta suo-aluetta. Toinen päämääräni on pyörähtää Paska-aholla.

Olemme kahden ystäväperheen kanssa aktiivilomalla Rukalla. Meitä on yhteensä 15 saman katon alla: kuusi aikuista, kaksi esiteiniä, 6 teiniä ja yksi nuori aikuinen. Pyykkikone laulaa, ruokakoneisto pyörii, monoa ja kampetta on joka puolella, mutta niin myös naurua ja yhdessä tekemistä. Nuoriso viihtyy parhaiten rinteessä, suurin osa aikuisista hiihtää murtsikkaa, minä vähän molempia, mutta hiihtäen pääsee parhaiten Ruka-Kuusamon suoalueille. 

Ilta jo hämärtää ja auringonlasku on kaunis. Pakkasta on sopivasti. Suolla ei sinänsä ole talvella paljoakaan katseltavaa, etenkään puuttomilla alueilla. Lunta silmän kantamattomiin ja pari pensasta siellä täällä. Tykkään kuitenkin katsella suolla töröttäviä erinäköisiä ja muotoisia puita. Näillä korkeuksilla näkyy puita, joiden latva on tasainen ja sinne kerääntyy hassunmuotoisia lumihattuja.

Puiden päälle kerääntyneet lumikasat näyttävät pieniltä valkoisilta hatuilta tai pieniltä pillereiltä. Joidenkin lumikasojen kohdalla pelkään, että ne tipahtavat minun päähäni, kun kuusi on suorastaan kenollaan lumen painosta. Ihan kuin joku kurkistaisi hämärässä kulkevaa hiihtäjää.

Sauvat narskuvat lumessa tai oikeastaan ääni kuulostaa kissan naukaisulta. Luistoa ei tänään ole, raskaalta tuntuu. Onneksi kauniita suo-alueita riittää matkan varrella. Pysähtelen siellä täällä nauttimaan maisemista, ihan vaan fiilistelemään.

Laduilla on paljon liikkujia. Lähestyvä pimeys ei tunnu porukkaa haittaavan. Pari kertaa säikähdän jotakuta lujaa vauhdilla takaapäin lähestyvää, mutta syynä on lähinnä radiosta kuuluva ääni ei niinkään vauhti. Jos haluaa metsän keskellä kuunnella jotakin musiikkia tai radiolähetystä, niin ihan ok minun puolestani, mutta ehkä voisi laittaa kuitenkin luurit korville, ettei melusaaste häiritse muita tai ympäristöä. 

Siinä se on, Paska-Aho. Ei näytä juuri miltään talvella, mutta pyörällä, kun siihen juuttuu, niin tietää alueen olevan nimensä veroinen.