Minä, suo ja matkakaverit

 Olen yli 50v. nainen ja suurimman osan elämästäni olen pitänyt itseäni urbaanina, kulttuuriorientoituneena ihmistyyppinä, kunnes 6-7 vuotta sitten elämäni mullistui vakavan sairauden myötä. Sain kahden pienen lapsen äitinä diagnoosin verisyövästä ja sairaus- sekä sairauden hoito pakottivat minut elämään hyvin eristäytynyttä elämää. 

Sairausaikana konserteissa ja kuntosaleilla käynti oli kielletty,  kuten myös töissä käynti, koska vastustuskyky oli nollissa. Pakopaikakseni ja henkiseksi pelastuksekseni koitui luonto ja luonnossa liikkuminen. Silloin löysin suon ja lumouduin suon voimasta ja kauneudesta.

Tässä blogissa kirjoitan ihan arkisista suokokemuksistani lähialueilla, joskus kauempanakin. 

Välillä liikun jalan ja tällöin kaverina mukana on 4-vuotias espanjanvesikoira Alli, joka ainoana perheestäni jakaa ihastukseni soihin.

Alli suolammella Nuuksiossa.

Pidempiä matkoja liikun fättärilläni eli sähkövarusteisella Tunturi FE11-mallisella fatbikellani. Löysin läskipyöräilyn muutama vuosi sitten, kun jalkaterässäni todettiin sairauden ja/tai hoitojen aiheuttama kivulias nivelrikko ja kävelymatkat pakostakin lyhenivät. Jollain sitä kuitenkin pitää (tämän) ihmisen luontoon ja suon äärelle päästä, joten kun ensimmäisen kerran kokeilin läskipyöräilyä, se oli siinä. Ja kyllä, olen nimennyt fättärini ja sen nimi on Pörrä.

Pörrä Luukissa.

Blogin kuvat ovat ihan itse otettuja, yleensä ihan kännykkäräpsyjä, eivätkä millään tee oikeutta kohteensa todelliselle kauneudelle.