Kaukaa ihaillen

 

Siellä, kaukana alhaalla, kaukana ryteikön takana, on suo, jota lähdin tänään etsimään. Etsin polun päätä, joka johtaisi suolle.

Lallinsuo on Klaukkalan Isosuon lisäksi toinen isompi suoalue lähietäisyydellä. Se on määritelty luonnonsuojelualueeksi vuonna 2018 ja kooltaan se on Isosuota huomattavasti suurempi. Lallinsuolla ei ole merkittyjä polkuja ja siksi sinne onkin hankala päästä, mutta tänään päätin yrittää.

Olen käynyt Lallisuolla kerran aiemmin fättärillä. Silloinkin oli talvi ja päädyin kantamaan 28-kiloista pyörääni umpihangessa, paikoin tiheässä varvikossa ja lopulta jyrkkää rinnettä ylös vanhan jätemäen päälle. Tällä kertaa olin liikkeellä jalan ja Allin kanssa.

Tutkin etukäteen Retkipaikan kartasta mahdollisia lähestymispaikkoja alueelle ja kävin paria kurkkimassakin, mutta en onnistunut löytämään polkua. Vanhalta jätemältä sen sijaan lähti polkuja ainakin suota reunustavaa harjualuetta pitkin. Yritin kuitenkin löytää vanhoja jälkä, joita pitkin pääsisin lähemmäksi alas. 

Hangen pinta oli kovaa, se melkein kantoi, mutta ei sitten ihan kuitenkaan, joten humpsahtelin jatkuvasti polveani myöten alas. Alli juoksenteli kevyesti ympärilläni kuin ihmetellen, mikä minulla kestää. halusi varmaan näyttää mallia: "Katso, näin helppoa se on, tee niin kuin minä ja pysy tässä pinnalla, niin päästään nopeammin!" Yritin, Alliseni, yritin.

Lopulta päädyin kiertämään korkealla kiertävää parempaa polkua ja ihailemaan Lallinsuota sekä upean väristä taivasta vain kaukaa.  Kävisin kuitenkin mielelläni nyt talviaikaan tuolla suolla, joten täytynee kysyä paikallisilta vähän vinkkejä.