Hankikantoa testaamassa

Loman jälkeen töissä on ollut kiireistä, flunssaakin on pukannut, enkä ole juuri ehtinyt piipahtaa suolla. Senpä vuoksi otin tänään menetettyjä suohetkiä takaisin ja kävin suolla jopa kahdesti: ensin tiedustelukävelyllä Allin kanssa ja perään lenkin fättärillä.

Paikallinen pyöräharrastajien some-ryhmä tiesi kertoa, hankikanto on nyt parhaimmillaan. Polut olivat paikoin todella jäisä, mutta pitihän se lähteä itse katsomaan pärjääkö siellä fätillä ilman nastarenkaita vai telooko itsensä täysin. Saa sitä näinkin jännitystä elämään.

Tänään ei aurinko pilkahdellut, silti pakkasen puolella oltiin ja hanki todellakin kantoi. Kevään merkkejä näkyi parin viikon takaiseen visiittiin verraten lisääntynyt määrä. Siellä täällä pilkisti puiden juurilla jäkälää ja vesialueet olivat selvästi laajentuneet. 

Joissakin kohdissa vastassa oli suorastaan luistinrata, siinä olisi ollut mahdollisuus kaatua kuin keilapallo. Onneksi fätin paksuilla renkailla pystyi ajamaan vierestä hangen päältä, kun se nyt kesti. Hirveä rätinä vaan kävi, niin jäistä lumi oli. 

Suurimmaksi osaksi polut olivat kuitenkin oikein hyvässä kunnossa ja kun otin mutkat maltilla, niin selvisin vahingotta. 

Kotimatkalla kiersin reittiä, joka kulki joenpiennarta myöten ja siellä oli pakko pysähtyä katsomaan upeaa jäiden lähtöä. Jäät olivat suurina laattoina rykelmissä ja jään rosoiset reunat kimmeltivät kauniina. Keskellä tätä maaliskuun värittömyyttä tällainen kauneus ja luonnon tarjoilema juhlavuus ilahdutti tätä kulkijaa.