Kaikki ihanat polut

 

Siellä se aurinko on, vaikka sitten jo laskemassa. Tammikuussa päivän pienikin pidentyminen tuntuu ja otetaan ilolla vastaan. Kun nyt lähden töistä, ehdin vielä nähdä auringonlaskun. Paitsi jos tuiskuttaa, niinkuin eilen teki koko päivän.

Tämä talvi on ollut kylmä ja luminen. Yksi ja toinenkin on kironnut lumitöiden määrää ja kylmyydestä kolottavia luita. Minä nautin! Kunnon talvi, lunta riittää ja polkuja pitkin pääsee seikkailemaan suota ristiin rastiin. Kaunista silmänkantamattomiin.

Lunta tuprutti eilen oikein olan takaa, lähes parikymmentä senttimetriä entisen kerroksen päälle. Ensi viikon alkuun luvattu toinen samanlainen myräkkä ja vähintään yhtä paljon lunta. Minua ei harmita kinokset, eikä lumityöt. Ainoa huoleni on, että nyt ne kaikki ihanat polut peittyvät!

Olin ajatellut mennä tänään pyörällä suolle pyörimään, mutta niin sissi en ole, että haluaisin olla siellä auraamassa väylää ensimmäisten joukossa, pois se minusta! Kävin kuitenkin suon laidalla kurkistamassa, tarkistamassa tilanteen. Jos vaikka joku toinen intohimoinen suoliikkuja tai jopa ryhmä innokkaita suoliikkujia olisi jo avannut polun... Oli siellä joku kävelijä käynyt, mutta pehmeää lunta polviin asti. 

Ajelin sitten muita reittejä. Näin kuitenkin auringon laskevan suon taakse. Huomenna mennään Allin kanssa tamppaamaan polkuja taas kuljettaviksi.