Aamulenkillä

 

Pakkassää on toistaiseksi mennyttä. Nyt kannattaa laittaa rapsutinkengät eli nastapohjat jalkaan, myös suolle mennessä.  Näin tein tänään. Icebugit jalkaan ja aamulenkille suolle Allin kanssa. Polut ovat jäässä ja liukkaat. Raps raps kuului vain kulkiessa.

Polulla erottuu fatbiken linjakas jälki. Joku rohkea on käynyt suolla ajamassa. Itse en nyt uskaltaisi, sen verran on liukasta eikä minulla ole pyörissä nastoja.

Suo näyttää taas erilaiselta. Ei ole lunta puiden tai pensaiden oksilla. Jossain polun pätkissä on pieniä vesilammikoita. Olen aistivinani häivähdyksen keväästä ja se häivähdys tulee valosta. Valokin on erilainen, siinä on toinen sävy, toinen väreily. Märkä lumikin tuntuu, haisee ja kuulostaakin erilaiselta kuin pakkaslumi. 

Vaatetta on päällä ihan liikaa. Olen hiessä kymmenen minuutin tarpomisen jälkeen. Kymmenen pakkasasteen yhtäkkinen kääntyminen reilusti plussan puolelle aiheuttaa kyvyttömyyttä luopua toppauksista. 

Alli säntäilee tottuneesti ympäriinsä, haistelee ja välillä kierii ympäriinsä lumessa. Alli alkaa olla pörheässä talvikarvassa, jopa niin, että yksi lapsi huudahti Allin nähdessään: "Katso äiti, tuolla koiralla ei ole ollenkaan silmiä!" 

 Turkki taitaa vähän kutittaa ja lumeen on hyvä hieroa selkää. Sisätiloissa Allilla on selvästi liian kuuma ja se hakeutuu ovien viereen tai kodinhoitohuoneen viileälle kiveykselle.  Vielä saa turkki kuitenkin olla, kevättrimmaus koittaa maaliskuussa, kun kovat pakkaset ovat varmimmin ohi. Se ei ole Allin lempihommaa, ei todellakaan, ja jo nyt voi arvata, että toimenpiteeseen menee aikaa, kun huopaantunutta takkua on aikamoinen määrä. 

Tytär toivoo Allin karvasta tehtyjä lapasia ja olenkin katsellut verkosta tahoja, jotka kehräävät koirankarvasta lankaa. Ei ole ensinkään halpaa lystiä se.

 Tällaisia mietteitä aamun suokävelyltä.